Näkökulmat

Kasvumatkalla partiojohtajaksi, vol. 2

Partiojohtaja-peruskoulutus (PJPK) on yksi partion johtajakasvatuksen peruskivistä. Koulutuksen suorittaneilla on valmiudet toimia partiojohtajana lippukunnissa ja tiettyjen pestien edellytyksenä on PJPK:n suorittaminen.

Kirjoitin edellisessä jutussani partiojohtaja-peruskoulutukseni ensimmäisestä osasta. Nyt on toinenkin lähiviikonloppu takana sekä johtamisharjoitus pidetty, raportti kirjoitettu ja woggle ansaitusti huivissa killumassa.

Toisena lähiviikonloppuna pureuduttiin yhdistyksen arkeen enemmän sääntöjen, tilinpäätösten ja toimintasuunnitelmien kautta. Tämä oli itselleni aika tuttua kauraa, kun yhdistyksissä on tullut pyörittyä parikymmentä vuotta erilaisissa tehtävissä.

Kuvassa PJPK 1/2019 staabi
Kurssin staabi viralliset päällä iltajuhlassa. Kuva Ilona Leiman

 

PJPK:n läpäisemiseen kuuluu myös johtamisharjoitus, joka minulla oli Nokian Eräveikkojen talvileiri. Talvileiri oli tarkoitettu kaikille ikäkausille sudenpennuista ylöspäin ja tänä vuonna leirille osallistui nelisenkymmentä leiriläistä. Leiri oli monessakin mielessä haastava, mutta se opetti minulle äärettömän paljon johtamisesta ja partiosta ylipäätään.

Pääsin testaamaan käytännössä kurssilla opittuja taitoja ihmisten motivoinnissa. Koin staabin motivoinnin yhdeksi suurimmista haasteista koko leirin aikana, sillä ihmisten sitoutuminen partioon vaihtelee. Osa tekee sitä pari tuntia viikossa, osaa taas ei haittaa, vaikka partio vie enemmän aikaa kuin päivätyöt. Miten siis saada mukaan innostuneesti nekin, jotka selvästi haluavat partion vievän vähemmän heidän aikaansa? Suoraan sanottuna en tiedä tyhjentävää vastausta vielä itsekään, mutta jotenkin onnistuin saamaan kasaan hyvän staabin, jonka ansiosta leiri onnistui hyvin.

Sain leiristä hyvää palautetta sekä ohjaajaltani että leirin staabilta. Kaikkien mielestä leiri oli oikein onnistunut, haastavista sääolosuhteista huolimatta. Olimme myös ohjaajani kanssa yksimielisiä siitä, että olin aluksi aika arka johtamaan. Aikuisia en uskaltanut alkuun patistella paljon mutta myös nuorten johtamisessa olisi tarvittu selkeämmin johtajaa. Onneksi harjoituksen edetessä pääsin paremmin jyvälle ja leirin päättyessä johdin staabia jo ihan eri tavalla.

Kuvassa PJPK 1/2019 uusia partiojohtajia.
Osa kurssilaisista sai wogglet kaulaan jo kurssin päätteeksi. Kuva Ilona Leiman

 

Opin harjoituksessa myös sen, että jämäkkä johtaminen ei tarkoita samaa kuin mikromanagerointi. Inhoan itse sitä yli kaiken ja siksi oma johtamiseni kallistuu liikaa siihen, että annan ihmisille vapaat kädet. Leirin osalta tämä tarkoitti sitä, että jotkin tehtävät meinasivat jäädä tekemättä tai ne tehtiin ylimalkaisesti. Minun olisi pitänyt valvoa tehtävien toteutumista tarkemmin, eikä luottaa siihen, että ihmiset tekevät mitä lupaavat. Toki he näin lopulta tekivätkin, mutta joidenkin ihmisten kohdalla minun olisi pitänyt aiemmin puuttua tehtävien toteuttamiseen ja saada valmiita suunnitelmia nähtäville aiemmin. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta osaan seuraavalla kerralla puuttua tehtävien takkuamiseen paremmin.

Olen äärimmäisen tyytyväinen, että lähdin PJPK:lle ja johdin talvileirin, vaikka sitä välissä kammoksuinkin. Tunnen sisäistäneeni partiomenetelmän huomattavasti paremmin, minkä vuoksi uskon toteuttavani partiota paremmin tulevaisuudessa.