Vuodesta 2021 lähtien lippukunnilla on ollut mahdollisuus hakea kestävästi partiossa-tunnusta. Tunnuksen tavoitteena on tietoinen muutos kestävämpään kehitykseen. Mutta mitä tunnuksen hakeminen vaatii lippukunnalta ja yksilöltä? Tunnus on myönnetty Hämeessä jo kolmelle lippukunnalle. Yksi niistä on Vesilahden Valkohännät ry. Lippukunnan johtaja Jenni Raudas pääsikin kertomaan hieman mitä tunnus vaatii ja miten tavoitteisiin päästään. Jutussa pääsemme tutustumaan Vesilahden Valkohäntien eri keinoihin ja toimintaan, joilla tunnus on myönnetty.
Kestävästi partiossa-tunnus pohjautuu YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Tunnuksen tavoitteet tukevat hiilineutraalisuustavoitetta saada partiosta hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Tunnusta voi hakea, kun vähintään 25 kohtaa tavoitteista täyttyy. Lisäksi lippukunnan tulee valita kehittämiskohteita, joilla parantaa toimintaa entistä enemmän. Aihealueita, joita lähteä kehittämään, on monia: kasvatus, ruoka, hankinnat, kolot ja kämpät, liikkuminen, partiomatkailu ja esteiden madaltaminen. Jokainen aihealue pitää sisällään pienempiä kehityskohteita, ja kun tarpeeksi moni täyttyy, on tunnus haettavissa. Aihealueissa korostetaan muun muassa ympäristökasvatusta, kierrätystä, energiankäyttöä, kestävää matkailua, partioon liittymisen matalaa kynnystä ja ruokavalintojen pohtimista.
Itsessään tunnuksen hakeminen on helppoa: Jenni Raudas kertoi tunnuksen hakemisen kestäneen vain muutaman minuutin, ja sertifikaatti myönnettiin lippukunnalle jo seuraavana päivänä. Tunnus vaatii kuitenkin paljon työtä ennen hakuvaihetta, ja esimerkiksi Vesilahden Valkohännät ovat tehneet kestävän kehityksen eteen töitä jo pitkään. “Pääasiassa olemme toki keskittyneet tässä lähinnä lähiruokateemaan ja siihen, että hankimme uutta vain tarpeeseen ja senkin teemme mahdollisimman järkevästi” kuvailee Raudas lippukunnan keinoja kestävämpään kehitykseen. “Ennen uusia hankintoja mietimme onko hankinta välttämätön, oikeasti tarpeellinen, voiko sen korvata jo jollakin olemassa olevalla toisella asialla, kannattaako tietty juttu hankkia uutena vai voiko jotakin hankkia vähän käytettynä, voimmeko käyttää joissakin kierrätystavaraa” jatkaa Raudas pohdintaa uuden ja käytetyn välillä.
Näiden asioiden lisäksi lippukunta on viime vuoden aikana pyrkinyt madaltamaan kynnystä osallistua partiotoimintaan. Esteitä on poistettu muun muassa hankkimalla muutamia retkeilyvälineitä, joita tarvittaessa voidaan lainata jäsenille. Myös virallisia partiopaitoja on hankittu muutamia kappaleita lippukunnalle lainattavaksi jäsenille esimerkiksi partioparaatia varten, koska lippukunta pitää tärkeänä partiolaisen pukeutumista virallisiin tapahtumiin. Raudas kertookin “Monille perheille tuo oman paidan hankintakulu voi olla iso kuluerä, etenkin jos perheessä on useampi kasvava partiolainen, ja tällä hankinnalla olemme koittaneet madaltaa kynnystä”. Kuten Raudas toteaa, partio kuuluu kaikille, eikä raha saisi olla esteenä osallistumiselle.
Raudas kertoo tunnuksen olevan työkalu, jolla pystytään näyttämään muille tavoitteisiin pääsystä, mutta myös oman toiminnan kehittäminen niiden kriteerien pohjalta, jotka eivät vielä täyty. Lippukunta on päässyt myös kehittämään toimintaa jo täyttyvissä kriteereissä, jotta toiminta olisi vieläkin parempaa.
Ajatuksen pohjalta lippukunta perusti parannusehdotuksia kehittävän ryhmän, “hiilineutraalin VeVan”. Ryhmän tavoitteena on tuoda tietoutta johtajistolle, sekä jäsenille, jotka voivat levittää tietoutta huoltajilleen. “Ajatuksena on muun muassa perehtyä tarkemmin kestävästi partiossa-tunnuksen kahdeksaan osa-alueeseen ja tehdä niistä erilaisia infopaketteja ja ideoita konkreettisiin arjen tekoihin jäsenistölle ja perheille” toteaa Raudas. Raudaksen mukaan toiminnassa tämä voisi esimerkiksi näkyä tarpojaryhmän pohdinnassa, miten voisi parantaa omassa, perheen tai lippukunnan toiminnassa kierrätystä. Tämän pohdinnan perusteella he voivat keksiä parannusehdotuksia. Esimerkkinä tästä tarpojaryhmä Kuukkelit haastoivat koko vesilahden pyöräilemään kodalle.
Tunnuksen hakeminen vaatii lippukunnalta työtä kehittyä jatkuvasti niin yksilö- kuin lippukunnankin tasolla. Jo pienillä jutuilla pääsee helposti mukaan toiminnan kehittämiseen hiilineutraaliin suuntaan, ja kun koko lippukunta ottaa tavoitteekseen kehittää toimintaansa ja keksiä uusia tapoja kestävän kehityksen puolesta, kehitys on taattu.