Partion kevätkausi on saatu päätökseen. En liene kovinkaan väärässä, jos veikkaan, että kevään viimeiset koloillat ja muutkin kokoontumiset on pidetty raittiissa ulkoilmassa aina, kun mahdollista. Vaalenevat illat ovat suoraan suhteessa siihen, että energiaa riittää ainakin pienemmillä sudareilla niin paljon, että sisällä kololla oleminen on lähes mahdotonta.

Aikuisellakin katse väkisin karkaa ikkunasta ulos, ja ajatus sen mukana. Kesän puhkeamista katsellessa on taas saanut ihmetellä, miten puhdas, raikas ja upea Suomen luonto onkaan. Upeaa on myös se, että Suomessa metsiä riittää, ihan joka kylään ja kaupunkiin. Koloillan aikana ehtii helposti lähes joka kololta kävellä metsikköön ja siellä ehtii vielä tehdäkin vaikka mitä. Luonnosta saa energiaa melkein tahtomattaan. Oletko vaikka kokeillut aistikävelyä? Liiku hiljaa, katsele, kuuntele ja koskettele, energia tarttuu ihan vahingossa. Partioporukassa lajitunnistus on kilpailun paikka: kuka tietää eniten. Aistikävelyn suhteen on parasta kuitenkin jättää kilpailuosuus vasta kololle paluuseen, silloin kysymys kuuluukin: kuka muistaa eniten.

Kuvassa partiolainen levähtää puron äärellä.
Kuva: Juha Nurmi

Päiväretket ja yhden yön yöpymiset luonnon rauhassa ovat helpottaneet kesän odotusta ja mitä lähemmäs keskikesä ja kesäleirit tulevat, sitä enemmän ulkona viihdytään. Nyt on se aika vuodesta, kun saa ja kannattaa nauttia täysin siemauksin jokaisesta kauniista päivästä, mitä luonto meille tarjoaa. Toisaalta tottahan se on, että säätila on vain asenne- ja vaatetuskysymys, joten mitäpä se pieni vesisadekaan partiolaista haittaisi. Onneksi on siis vihdoinkin jo kesä ja ötökät surisemassa korvan juuressa. Ylös, ulos ja nauttimaan vihreää energiaa!