Isäni kuoli nuorena. Minulle viisivuotiaalle jäi hänestä ohuet muistot, muutamia tavaroita ja valokuvia. Yksi muisto, joka edelleen on tallella, on nahkainen pyöreällä soljella varustettu Ole valmis -partiovyö. Tuo teksti on sitä kautta minulle läheinen, mutta samalla vieras. Vanhempani tapasivat kuusikymmentäluvun puolivälissä, missäpä muualla kuin partioleirillä, ja ehkä siinä on osasyy, miksi minua tai siskoani ei koskaan partioon viety. Piti mennä pitkälle keski-ikään, ennen kuin partio kolahti ja alkoi kiinnostaa.

Joskus aina pohditaan, onko VIP-vieraista mitään hyötyä, tai jätämmekö mitään jälkeä vieraisiin. Paljon melua tyhjästä? No, minä olen varoittava esimerkki, vipit voivat jäädä nurkkiin ja leireille pyörimään. Hämeenlinnan kaupunki ja Suomen partiolaiset sekä Hämeen partiopiiri solmivat yhteistyösopimuksen Evon leirialueen kehittyessä viitisen vuotta sitten. Samalla partiolaiset systemaattisesti lähtivät avaamaan toimintansa myös meille, ei-partiolaisille. Kun vielä yhteisössä lähdettiin kehittämään johtajuusjärjestelmää, ja rakentamaan yhteiskehittämisen kautta parempaa johtajuutta kaikille, kiehtova paketti alkoi olla valmis.

Kaupunginhallituksen puheenjohtajana ja verkostoissa toimivana kehittäjänä ihmislähtöinen ja strukturoitu joukkojen hallinta ja projektien vetäminen iloisella mielellä tavoitteellisesti kuulosti melkein liian hyvältä ollakseen totta. Kun sitten talvella 2018 Ilves-leirin projektipäällikkö Jenna Kankaanpää kysyi lähdenkö oikeasti pestiin ja katsomaan sisältäpäin mistä partio on tehty, sanoin kyllä. Ehdotettu pesti, mediasuhdemestari, oli lopullinen tönäisy yli rajan. Partion tapa hyödyntää ihmisten osaamista, innostusta ja uskallusta on upeaa. Samankaltaista tiimien rakentamista ja ihmisten työnjakoa juuri sen hetken tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan kannattaa hyödyntää myös muualla yhteiskunnassa. Se on myös resurssiviisasta ja kestävää sosiaalisesti. Silloin saadaan parhaalla tavalla ihmisten juuri sen hetkinen osaaminen ja kyvykkyys esiin sekä työn ilo käyttöön. Minun pestini oli osa taitavaa ja osaavaa viestinnän tiimiä. Se koostui viestinnän ammattilaisista, mutta mukana oli myös meitä ammatikseen ihan muuta tekeviä. Mahtavaa oman pestin lisäksi oli päästä osaksi tiimiä, rakentamaan yhteistä leiriä, onnistumaan yhteisessä tavoitteessa.

Onnistumisen elementtejä on muutama olennainen. Selkeä tavoite, selkeä työnjako, selkeä johtamisjärjestelmä ja projektin selkeä alku ja loppu. Ja muuten valtava vapaus, lupa tehdä, lupa innostua, lupa tehdä yhdessä ja lupa ehdottaa. Paljon kannustamista, ryhmähenkeä, iloitsemista, ja sitä ihanaa yhdessä olemista luonnon helmassa. Kiitos, että partio ottaa mukaan myös meidät, joilla ei sitä sudenpentutaivalta ole takana, eikä vielä kaikkia erätaitoja. Jokainen voi tehdä jotain, mutta kukaan ei voi tehdä kaikkea. Mitä sinä voisit tehdä, mihin sinä olet valmis?

***

Kirjoittaja Sari Rautio on Hämeenlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja Sitran vanhempi neuvonantaja joka toimi Ilves19-piirileirillä mediasuhdemestarina.