Syys-SM-kisat alle tunnin ajomatkan päässä Hämeenlinnasta – check! Kolme innokasta kaverusta valmiina kisaamaan – check! Arttu Wiskari -odotukset korkealla – check!
Partiotaitojen syys-SM-kilpailu Mökkitiä järjestettiin Tampereella syyskuun viimeisenä viikonloppuna yli 14-vuotiaille partiolaisille. Tehtävät liittyivät kilpailun nimen mukaisesti monenlaisiin mökkeilytaitoihin pt-kisojen aina sisältämillä yllätyksillä ja käänteillä maustettuna. Tehtäväluettelo innosti monenlaisiin spekulaatioihin tehtävien luonteen suhteen, ja ainakin kisakolmikkomme mielestä tehtävistä irtosi sopivasti informaatioita valmistautumista varten. Myös kisojen Instagram-tilillä jaetut vinkit olivat meille hyödyksi, joten suosittelemme seuraavien kilpailujen aktiivista someseurantaa!
Lähdimme kisaamaan kolmen hengen kokoonpanolla ruskeaan sarjaan, joka oli meille kaikille uusi tuttavuus. Tiimimme kokeneimmalla kisakonkarilla oli takanaan kuudet kisat sinisessä ja punaisessa sarjassa. Itse kisasin vasta toista kertaa, ja kolmas kisaajamme osallistui kisoihin ensikertalaisena. Olimme siis varsinkin ruskeassa sarjassa varsin keltanokkaisia, mutta sitäkin innokkaampia.
Perjantai-ilta
Tiukkojen ja ei-niin-tiukkojen luentojen jälkeen siirryimme opiskelukaupungeistamme tuttuun ja turvalliseen Hämeenlinnaan, jossa otimme varaslähdön kisoihin yökylän muodossa. Jo junamatkan aikana Hämeenlinnaan ehdin olla vaaraksi kanssamatkustajille lennättämällä termospullon rinkan sivutaskusta suoraan viattoman sivullisen päähän.
Perille selvittiin kuitenkin suuremmitta vahingoitta, ja ehdimme vielä rauhallisen alkuillan aikana lyödä viisaat päämme yhteen ja hioa varusteita (myös kirjaimellisesti, koska osa puutyökaluistamme osoittautui hieman antiikkisiksi). Melko suuri kasa ylimääräisiä vaatteita ja erinäisiä tavaroita jäi matkasta etsiessämme täydellistä varusteiden riittävyyden ja keveyden suhdetta, mutta herkkujen määrä taisi vain lisääntyä rinkoissamme illan aikana.
Epäilyä osakseen saanut Pena-laavu testattiin ja todettiin yllättävän toimivaksi ratkaisuksi ainakin ennen siinä nukkumista. Myöhemmin illalla tunnelman muuttuessa yhä vähemmän rauhalliseksi suoritimme vielä vartion yhteisten varusteiden jaon, jonka jälkeen aloin opetella omaa osuuttani isännänviireistä tyylikkäästi myöhässä.
Lauantai
Aamulla lähdimme liikkeelle vauhdikkaasti kahvin siivittäminä ja ajoimme huurteisessa säässä Hervantaan. Etsiessämme parkkipaikkaa autolle kisakeskuksella oli jo kova tohina, kun partiohuiveja heilui joka suunnalla. Ilmoittautumisen ja arvotavaroiden luovutuksen jälkeen loput odotteluajasta sai kulutettua mukavasti vessajonossa, jonka pituutta sukupuolineutraalit vessat eivät ainakaan tässä tapauksessa lyhentäneet.
Avajaiset hoituivat tehokkaasti alta pois, kun kaikki odottivat jo malttamattomina kilpailun alkua. Ensimmäiseksi kisatehtäväksi osoittautui jo etukäteen arvaamamme kätevyystehtävä: puinen frisbee ja kalanpyydys. Hämeen piirin kevätkisat 2017 jättivät jälkeensä karvaan muiston 0.8 pisteen kätevyystehtävästä, joten päätimme jo ajoissa panosten olevan nyt korkealla. Kätevyystehtävä otti meistä kuitenkin nopeasti niskalenkin, sillä kaksi rakennettavaa tuotosta tunnin sisään tuntui julmalta. Vaikka pisteemme eivät tämänkään kätevyystehtävän suhteen kovin korkealle kivunneet, ne ylittivät 0.8 pisteen maagisen rajan!
Kätevyyden jälkeen pääsimme käsiksi henkilökohtaisen kauhuni eli suunnistuksen pariin. Ylitin kuitenkin omat odotukseni keräämällä vaaditut 11 pistettä suunnistaessani ensimmäistä kertaa yksin, sillä olin vältellyt suunnistusta kuin ruttoa yläasteen ja lukion liikunnan tunneilla. Koko kisavartiomme piti suunnistusrasteja Mökkitiällä yksinä parhaista tehtävistä. Päivän aikana riitti vielä lukuisia rasteja ja kipittämistä niiden välillä. Kisaamista juuri flunssasta toipuneena en voi suositella erityisesti kenellekään, mutta tiimiläiseni jaksoivat kuunnella urheasti iltaa kohti enenevää valitustani väsymyksestä varsinkin pilkkopimeässä sateessa suunnistaessamme kohti yöpymispaikkaa. Pimeydessäkin piristivät jo odotetut Arttu Wiskarin laulut, jotka olivat onneksi yhdellä kisaajistamme erittäin hyvin hallussa.
Yö
Pena-laavun kohottua risukkoon kävimme käsiksi yön rasteihin. Lähdin itse muistelemaan ensiapua kolaritilanteessa, sillä välin kun jäljelle jäänyt kaksikko aloitti löylykauhan ja kiulun valmistuksen – tehtävä, jonka onnistumisen suhteen olimme hyvin luottavaisia.
Palattuani kotoisalle laavulle suunnistustaitoisempi osa kolmikostamme lähti yösuunnistusta kohti, ja aloitin itse mustanmakkaran kokkailun. Mielialani ja motivaationi nousi noin miinus viidestä sataseen päästessäni laittamaan ruokaa, vaikka sitten veristä ja suolista makkaraakin. Jo tekovaiheessa totesin rastin ehdottomasti suosikikseni kisoissa, erityisesti koska sain istuskella lämmittävän trangian vieressä kylmässä yössä.
Illan pimeydessä myös eväsnuudelimme maistuivat loistavilta, ja lämmin ruoka teki hyvää kylmyydessä. Vaikka osa vartioista päätti jatkaa tehtävien suorittamista läpi yön, me päädyimme nukkumaan kolmen maissa yöllä tuijotettuamme jonkin aikaa sahattuja laudanpätkiä, joista olisi pitänyt vielä koota kiulu.
Sunnuntai
Lyhyetkin yöunet piristivät kaikkia kisaajia, ja aamuvenyttely toteutettiin tehokkaasti ensimmäisen tehtävän yhteydessä, kun etsimme teltasta pieniä tavaroita pimeydessä. Sunnuntai eteni vielä vauhdikkaammin kuin lauantai syöksähdellessä paikasta toiseen halki Hervannan. Kohtasimme hyvin valitettavalla tavalla lauantain kätevystehtävän ”frisbeen”, pääsimme muistelemaan isännänviirejä ja merimerkkejä, ja polttamaan makkaraa poroksi. Katkerimman virheen teimme tehtävän ”Putosiks” kanssa. Muistimme kyllä riisua ulkovaatteet pois kanoottiin siirtyessä, mutta jätimme iloisesti kengät jalkaan. Seuraaville rasteille marssimme vettä valuen, muovipussit kengissä suhisten.
Toivuttuamme viimein viime vuoden kätevyystehtävän heikoista pisteistä, saimme myös uuden syyn katkeruuteen: tulosten mukaan emme suorittaneet kanoottitehtävää lainkaan. Onpahan syy lähteä seuraaviin kisoihin parantamaan tuloksia nyt kun ruskea sarja on korkattu!
"Jäi ehdottomasti hyvä fiilis ensimmäisistä kisoista ruskeassa sarjassa. Kisat tarjosivat sopivasti haastetta ja onnistumisen elämyksiä, vaikka etukäteen uudessa sarjassa kilpaileminen jännitti kovasti. Suosikkirastiksi jäi "Yä", koska varsinkin siinä pääsi ylittämään itsensä yösuunnistaessa ensimmäistä kertaa (jopa onnistuen siinä kohtuullisesti). Kaiken kaikkiaan kilpailussa suunnistusrastit olivat hyvin järjestettyjä ja kekseliäitä."
