Mitä saadaan, kun yhdistetään yksittäinen ajatus kaikkien kolmen nahkaliljan suorittamisesta putkeen, Tampereen Eräpojat ja valtava määrä taistelutahtoa? Tietenkin kevään 2021 kovin kävelysuoritus Tampereelta Raumalle.

Yleisesti kerrottakoon, että nahkaliljalla tarkoitetaan jalan tai hiihtäen tehtävää matkaa, joka todennetaan jollekulle oman lippukunnan partiojohtajista. Liljoja on kolme kappaletta ja niiden suorittamisen vaatimustaso nousee kerta kerran jälkeen kovemmaksi. Ensimmäistä liljaa on mahdollista lähteä suorittamaan 14 vuoden iässä. Tällöin repun painon tulee olla vähintään 8 kg ja matkan 40 km kävellen tai hiihtäen 60 km. Aikaa suoritukseen on tasan vuorokausi. Seuraavien liljojen suoritusmahdollisuus on aina perättäisinä vuosina, kun ikää karttuu lisää.

Ensimmäisen yön jälkeinen aamu.

Isoa nahkakävelyä tekemään lähtenyt vartio (Naalin vesselit) muodostuu neljästä vaeltajaikäisestä herrasmiehestä, joiden yhteistä eräilyä on jatkunut jo kymmenisen vuoden ajan.

Paavo Lemmetyinen, 18 vuotta, Tampereen Eräpoikien ohjelmajohtaja, nahkalilja reissun idean keksinyt älypää.
Eppu Hassinen, 20 vuotta, tällä hetkellä pestitön johtuen varusmiespalveluksesta, ensimmäinen sankari, joka suostui matkaan mukaan.
Simo Soininen, 20 vuotta, Tampereen Eräpoikien pestijohtaja, kommentoi idean olevan luokattoman tyhmä, mutta alta aikayksikön löysi itsensä kävelemästä.
Rasmus Lindberg, 20 vuotta, Tampereen Eräpoikien lippukunnanjohtaja, väännettiin väkipakolla mukaan, sillä tiedettiin, ettei herralla ole “parempaakaan” tekemistä.

Huom! Vaikka Simo ja Rasmus eivät varsinaisesti Naalin jäseniä olekaan, mutta vesseleiden läheisinä ystävinä heidät kutsuttiin reissuun mukaan.

Reissua varten vartio piti yhden suunnittelukokouksen, jossa päätettiin kuusi eri kaupunkia, jotka täyttävät tarvittavat vaatimukset eli 150 km 72 h käveltynä. Eräpojat heittivät noppaa lähtöaamuna ja suunnaksi valikoitui Rauma. Muita hyviä vaihtoehtoja olivat mm. Alavus ja Kristiinankaupunki. Jokainen pakkasi tahoillaan kuitenkin niin, että 8 kg painovaatimus täyttyi. Ensimmäinen nahkalilja tuli suoritettua aikaan 10 h 30 min. Toinen lilja eli 40 + 50 km saatiin päätökseen 36 h kuluttua ensimmäisen suorittamisesta. Kokonaisvaltaisesti suoritus hoitui 62 h. Askeleita tuli 215 000.

Taukopaikka Karkun kirkon aidalla.

Matka taittui vaseliinin, musiikin ja rakkolaastareiden voimin. Fyysisesti koitos oli rankka, sillä asfaltilla kävely rasittaa jalkoja enemmän kuin vaikkapa metsäpoluilla kulkeminen. Tällöin on tärkeää huomioida jalkinevalinnan tärkeys. 1 kg painavammat kengät lisäävät kehon kuormitusta suunnilleen saman verran kuin 5 kg lisäpaino repussa. Henkisesti rankkoja olivat maantien reunaa kuljetut ”loputtomalta tuntuneet pätkät”, kun henkilöautojen ja rekkojen vauhti on päätä huimaava ja kevätauringon porotus tuntuu selässä paahtavalta. Matkan aikana kuitenkin löytyi vartiolle slogan: Ei haittaa, vaikka jalat ei halua kävellä, kunhan pää haluaa. Nahkaliljojen suorittaminen vaatii siis myös henkistä taistelutahtoa ja periksiantamattomuutta. Mikäli vartion yksilöt kokevat halua haastaa itseään ja omia sietokyvyn rajoja on nahkaliljojen suorittaminen mainio tapa.

Mikä oli retken kohokohta, jos perille pääsyä ei lasketa?
Mieleenpainuvin asia sattui pari kilometriä ennen päätepistettä, kun joku autoilija pysähtyi kysymään, mitä oikein olimme tekemässä, ja pari kilometriä myöhemmin sama tyyppi pysähtyi uudestaan kohdallemme kysymään, kiinnostaisiko meitä lähteä saunomaan hänen luokseen. Jouduimme valitettavasti kieltäytymään, vaikka se sydämiämme raastoikin, koska kyytimme kotiin oli jo lähtenyt tulemaan Tampereelta hyvän aikaa sitten.

Onko vinkkejä tuleville nuorille miehille, jotka mielivät suorittamaan Nahkaliljoja?
Jos ei koita, ei voi voittaa, mutta rakkolaastareita ja vaseliinia ei kannata unohtaa.

Maalissa!