Ulkoiluta makuupussiasi -haaste on heitetty, ota koppi! Iitun vanha kunnon talvimakuupussi oli joutunut kyyhöttämään kaapissa jo pidempään. Se vissiin tunsi olonsa jo kerta kaikkiaan hylätyksi, kunnes maalikuussa oli jälleen seikkailun aika.

Pitkäaikainen partiokaverini ja ystäväni Nuuskis eli Mia Nordström ehdotti minulle yöpymistä eksoottisella Siilinkarilla Tampereella. Olen itse jo joskus 15 vuotta sitten kerran ollut siellä yötä, partioporukalla silloinkin. Siilinkari majakoineen on tamperelaisten suosima talvipäiväkävely- ja luistelukohde, joka sijaitsee vain noin kilometrin päässä lähimmästä rannasta Näsijärvellä Tampereen keskustan kupeessa. 

Joten mikäs siinä, tuumasta toimeen! Lähdimme matkaan maaliskuun puolivälissä lauantai-iltana kahdeksan aikaan sillä ajatuksella, että käydään vain nukkumassa ja aamulla varhain takaisin. Varusteiksi pakattiin omat teltat molemmille, makuualustat ja -pussit, lämmintä lisävaatetta sekä myrskylyhdyt. Eväspuolta ei juurikaan ollut, koska ajatus oli palata aamupalalle kotiin. Termareissa oli lämmintä teetä ja mehua, joten keittohommiinkaan ei ollut tarvetta ryhtyä. Puoli kymmenen maissa olimme jo saaneet teltat pystyyn ja sitten istuimme iltaa ihaillen kaupungin valoja ja kevättalvista tunnelmaa.

Yö Siilinkarilla 2021
Teltat valmiina yöpymistä varten. Taustalla hohtavat Tampereen valot.

Muita kulkijoita oli muutamia iltamyöhälläkin, heistä useimmat eivät peritamperelaiseen tapaan käyneet jutulle vaan pysyttelivät reilusti koronaturvallisen välimatkan päässä. Paria nuorta miestä telttailu kiinnosti, ja toinen heistä jopa räpsi kuvia, koska tilanne oli hänen mielestään “absurdi”, ilmeisesti hyvällä tavalla. Nuuskis oli virittänyt omaan telttaansa värivalot, ja pojat kävivät kurkkaamassa, miltä teltassa näytti. Yö sujui samaan tapaan kuin ensimmäinen yö reissussa yleensäkin – katkonaisesti. Lokit kirkuivat jo varhain aamulla ja heräsimme sumuiseen maisemaan. Eipä sitten muuta kuin teltat kasaan ja varusteet pakettiin – oma telttani matkusti kotiin tyylikkäästi Ikea-kassissa, koska ajattelin, että turha pakata, sillä se täytyy kuitenkin ripustella kuivumaan. Kotipihassa olin jo kahdeksan maissa ja täytyy myöntää, että aamupalan jälkeen vielä uni maittoi. 

Näin siis pari “partiotätiä” onnistui selviytymään yön ulkona lähiluonnossa ja samalla talvimakuupussinikin pääsi taas tuulettumaan. Koska sinä aiot viettää laatuaikaa makuupussisi kanssa raikkaassa ulkoilmassa? Toivottavasti pian, sillä haastan kaikki hämäläispartiolaiset ulkoiluttamaan makuupussiaan mahdollisimman pian – siellä, missä se käy kätevästi, vaikkapa ihan omalla pihalla. Jos postaat seikkailustasi someen #hppartio ja @hppartio. Merkitse mukaan myös #ulkoilutanmakuupussia, niin näemme kaikki, kuka rohkeni tarttua haasteeseen!
Yöretkiterkuin

Iitu Martikainen Näsin Tytöistä