Oletko kuullut Maaluodon Markon Ko-Gi -työnään tekemästä tutkimuksesta ”Miehet partiossa 2019”, joka on saanut osakseen paljon kiinnostusta ihan maanlaajuisestikin? Markon tutkimuksessa pyrittiin löytämään syytä siihen, miksi miehet lähtevät partiosta herkemmin kuin naiset. Fakta, jonka jokainen kyllä tunnustaa, on se, että yhä kasvavampana suuntauksena naisten lukumäärä aikuisissa partiolaisissa on huomattavasti paljon suurempi kuin miesten.
Kukaan ei saa nyt loukkaantua! Tarkoitus ei ole mollata tai nostaa mitään sukupuolta ylitse toisen vaan todeta yleisesti (ja myös tieteellisesti) todistettuja tosiseikkoja erilaisista toimintamalleista. Jokainen ihminen on oma yksilönsä ja erinomainen sellaisena kuin on. Tutkimuksissa yleistämällä saadaan nostettua asioita, joita voisi toiminnassa kehittää ilman, että ajatellaan kankeasti miesten ja naisten perinteisiä rooleja.
Toiminnan suunnitteluun ja sen toteutukseen kannattaa panostaa. Toimintaan kaivataan enemmän ”äksöniä”. Puuhastelu omalla kololla on joskus mukavaa, mutta paikallaan nyhrääminen ei kohtaa sitä mielikuvaa, joka partiosta on luotu. Eli tekemistä, tekemistä ja taas tekemistä! Vanha viisaus on, että tekemällä oppii on niin totta. Suurin osa tytöistäkin nauttii (turvallisesti toteutettuna) ”vauhdista ja vaarallisista tilanteista”, vaikka yleistäen tytöt kyllä askartelevat ja jaksavat teoreettisia puuhia paremmin kuin pojat.
Kasvaessaan kohti omaa johtajuuttaan pojat kaipaavat esikuvikseen miehiä. Nytkään ei saa loukkaantua, sillä todella moni nainen on kyllä riittävän hyvä jätkä saamaan aikaan oikeanlaista toimintaa ja tohinaa, mutta tosiasia on, että niin miehen kuin naisenkin malli saadaan miehiltä ja naisilta. Pojat siis tarvitsevat miehiä, mutta myös miehet kaipaavat vertaistuekseen toisia miehiä. Eikä pelkästään vertaistueksi vaan myös monen ”miehisen” homman jakajaksi. Kun lippukunnissa on vain kourallinen miehiä, jakautuvat usein tehtävät epätasaisesti. Miehet ovat kalustonhoitajia, koloisäntiä, ja monen fyysisimmän tehtävän toteuttajia. Lainatakseni suoraan Markon tekstiä: ”Vähäinen miespartiojohtajien määrä on johtanut useassa lippukunnassa tehtävien kasaantumiseen, liian suureen työkuormaan, väsymiseen, kyllästymiseen, epäoikeudenmukaiseen palkitsemiseen tai huomioimiseen ja joissain tapauksissa myös kiusaamiseen. Partiotoiminta ei ole kaikissa lippukunnissa miehille riittävän houkuttelevaa tai siitä ei ole riittävästi osattu kertoa.”
Mistä niitä miehiä sitten saa? Paljon puhutaan aikuisrekrystä. Sitä tehdään kyllä paljon, mutta kun väkeä on saatu mukaan toimintaan, aikuiset ”unohdetaan”. Uusi, vasta mukaan tullut aikuinen kaipaa sitä, että hänet otetaan mukaan toimintaan ja luodaan tunnelma, ettei hänen tarvitse osata kaikkea sitä, mitä jo äidinmaidosta saaneet partiopäärynät hallitsevat. Mielikuva partiosta tuskin on sitä, että esimerkiksi jokaviikkoinen sudenpentulauman akelanakki napsahtaa kun ei osaa siitä kieltäytyäkään. Ja siinäpä sitä sitten ollaankin… Otetaan siis toimintaan mukaan pehmeästi ja huomioidaan termistön käyttö, tiedot ja taidot. Koulutetaan itse ja lähetetään piirin koulutuksiin. Ja tehdään yhdessä. Jälleen kerran, yhdessä mukavan tekemisen vaikutus on koukuttavaa! Ollaan onnellisia jokaisesta mukana olevasta (siis myös niistä aiemminkin mukana olleista) partiolaisista ja muistetaan huolehtia ja kiittää. Siinäpä se itse asiassa on. Hupsista vain! Sen sijaan, että toimintaan on saatu pakosta muutama äiti, jonka lapsi ei muuten olisi päässyt ryhmään, mukaan pyrkiikin myös nuoria ja kaiken kukkuraksi myös niitä miehiä…
