Partiotoiminta Hämeessä täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Partiotyöntekijä Hele Ali-Löytty jatkaa omalla partiopolullaan Hämeen 100-vuotis juttusarjaa. Tervetuloa matkalle muistoihin matkan varrelta.

Syyskuussa vuonna 1967 ekaluokkalainen Hele huomasi Enon kirkonkylän kansakoulun ilmoitustaululla mainoksen partiosta. Ja sinne se Hele meni, Vaarojen Tyttöjen lippukunnan tonttuparveen. Siitä alkoi minun partiopolkuni. Paljoakaan en muista, mutta tonttujen tunnus on iskostunut mieleeni: Tahdon tehdä parhaani. Se on ollut hyvä motto elämässä yleensäkin.

Kaksi vuotta olin tonttuna, kunnes muutimme Kuopioon Taivaanpankolle. Siellä ei ollut silloin vielä lippukuntaa, mutta seuraavana vuonna Kumpulaisen pariskunta herätti henkiin Puijon Vesaiset –nimisen lippukunnan. Pääsky-vartiossa jatkoin ensin ja myöhemmin Ö-vartion vartionjohtajana. Elettiin Suomen Partiolaisten syntyaikoja. Kotiin oli tullut Suomen Tyttö ja sitten postiluukusta kolahtikin lehti nimeltä Partio. Sen lehden kakkosnumeron kansikuvatyttönä olen muutaman muun kanssa. Kuva oli Jyväskylän Vesalassa pidetyiltä vj-päiviltä.

Kun aloitin opiskelut Pieksämäellä kirkon nuorisotyönohjaajan ammattiin, jäi partio taka-alalle. Eka vuotena kävin vielä PJ-kurssin. Lippukunnan nimi muutettiin opiskeluaikanani Puijon Pakertajiksi, ettei sitä sotkettu poliittiseen nuorisojärjestöön.

Kun muutin kolmannen partiopiirini alueelle, en ollut minkään lippukunnan jäsen. Töissä katselin Toijalan Eräveikkojen touhuja; heidän kolonsa oli toimistoni vieressä. Kyllä mieli teki mennä mukaan. Minulla oli pienet lapset ja molemmilla meillä mieheni kanssa seurakunnan ns. ajaton työ, joten oli helpompi olla vielä tauolla partiosta.

Kaksi vanhinta aloitti partion Viialan Metsänkävijöiden sudenpennuissa. Ja silloin se sitten tapahtui… Minäkin halusin mukaan! Aloitin Hiiri-lauman johtajana. Ja huomasin pian olevani lippukunnanjohtajan apulainen, sudenpentuosaston johtaja jne. Vauhtia ja ihania partioiltoja, -leirejä, -retkiä ja iltanuotioita.

Puhelin soi eräänä iltana, ja minua pyydettiin mukaan Hämeen piirin uskontokasvatusjaostoon. Menin kun pyydettiin. Ja sitten olinkin jo mukana puheenjohtajana jaostossa ja piirin ohjelmaryhmässä ja… Niin, yhtäkkiä kädet ja kalenteri oli täynnä partiota. Samoihin aikoihin työnkuvaani tuli partio. Olin kahden lippukunnan seppo eli seurakunnan partiotyöntekijä. Työajastani 5% oli partiota. Oli jotenkin hassua, että harrastuksestani tuli osa työtä. Kävin seppo-kurssin ja sitten istuinkin jo SP:n uskontokasvatusryhmässä, kirkkohallituksen sepporyhmässä jne. Ammattipartiolaisuus osasi myös täyttää kalenteria. Tutustuin hienoihin ihmisiin. Sain paljon uusia ystäviä. Hämeen piirin jutuissa pääsin vähän sisälle hämäläiseen mentaliteettiin. Suomen Partiolaisten organisaatiouudistuksessa päädyin ohjelmavaliokunnan jäseneksi. Sain olla mukana mahtavalla näköalapaikalla, kun tehtiin uutta partio-ohjelmaa, uusia ikäkausia, uutta peruskirjaa, kasvatustavoitteita ja partiomenetelmää.

Seppona toimiessa saan olla meidän paikkakunnan kaikenikäisten partiolaisten kanssa. On hienoa istua leirinuotiolla ja kertoa iltatarinaa pimenevässä illassa. Joskus jäämme keskustelemaan jonkun kanssa hiipuvan nuotion äärelle. On myös hauskaa etsiä pienten sudenpentujen kanssa kirkon aarretta isossa kirkossa seikkaillen.

Hiippakunnissa toimii muutamia seppomestareita yhdyshenkilöinä hiippakuntaan ja partiopiiriin. Seppomestari on myös alueensa seppojen mentori. Minä olen yksi Tampereen hiippakunnan seppomestari. Siihenkin oli oma koulutuksensa.

Kun huomattiin, ettei ole ajantasaista materiaalia sepoille, niin päädyin tekemään kolmen seppomestariystäväni kanssa Sepon kirjan. Siinä on kättä pidempää sille seurakunnan työntekijälle, joka toimii seppona lippukuntaan tai lippukuntiin. Sepolla voi olla 0% työstään partiota tai vaikka 100%. Kirjassa on vinkkejä ja tietoa kaikenlaisille sepoille.

Meillä Tampereen hiippakunnassa ja Hämeen Partiopiirin alueella ovat asiat oikein hyvin. Meillä on hyvät mallit yhteistoimintaan. Syksyisin sepot kokoontuvat jossain päin hiippakuntaa. Näissä tapaamisissa on seppojen ja seppomestareiden lisäksi tuomiokapitulista henkilö, joka vastaa kasvatustyöstä ja partiopiiristä on meidän oma Lote (Petri Louko), jonka huivitimme seppohuivilla ja nimesimme piirisepoksi.

Neljä vuotta sitten meidän piiriin perustettiin kriisiryhmä. Minua pyydettiin mukaan ryhmän jäseneksi. Ryhmässä on paljon terveydenhuollon alan ihmisiä. Hienoa toimia sellaisten ammattilaisten kansa. Meidän Hämeen Partiopiiri on edelläkulkija partion kriisityössä.

Partio on yksi osa seurakunnan nuorisotyötä seurakunnissa, jotka toimivat lippukuntien taustayhteisöinä. Seurakunnissa tilastoidaan partiotyö. On muuten ihan huikean hienot tilastot! Niillä voin aina vähän kiusoitella kollegoja… Eipä ne toki ole minun ansiotani, vaan kaikkien kymmenien vapaaehtoisten, jotka rakastavat partiota ja antavat aikaansa sille. Seppona tehtäväni on myös huolehtia, että lippukunnilla on hyvät tilat toimia, tarpeellinen määrä leiriaikoja meidän leirikeskuksessa ja että lippukunnille varataan määräraha talousarvioon.

Olen jäämässä alkusyksystä eläkkeelle nuorisotyönohjaajan työstäni. Tilalleni valitaan uusi, josta tulee seuraava seppo. Olen tosi kiitollinen, että olen saanut olla osa hämäläistä partiotoimintaa omalla pienellä panoksellani. Partio rakentuu näistä yhden ihmisen kokoisista palikoista. Enhän toki partiota jätä, vaikka eläkeajat koittavat. Viialan Metsänkävijä (ja Toijalan Eräveikko) olen edelleen. Lisäksi olen ollut vähän aikaa Suomen Pyhän Yrjänän Partiokiltojen hallituksessa. Kerran partiolainen, aina partiolainen. Niinhän se taitaa mennä. Suurella kiitoksella ajattelen henkilöä, joka oli vienyt pienen lapun sinne koulun ilmoitustaululle. Sen ansiosta minä löysin maailman parhaan harrastuksen.

Hele Ali-Löytty ruokailemassa.

Hele Ali-Löytty on pitkäaikainen
Partiotyöntekijä eli seppo ja seppomestari.
Helellä on pitkä pestilista hengellisen työn tekemisestä erilaisissa pesteissä partiopiirissä ja keskusjärjestössä, leireillä ja tapahtumissa. Hän on ollut kirjoittamassa mm. seppotyönkäsikirjaa muille sepoille.
Ansioituneesta, pitkäaikaisesta ja monipuolisesta hengellisestä työstä, sekä vahvasta partioaatteen puolesta puhumisesta Helelle myönnettiin vuonna 2018 Hopeajoutsen numero 53.