Partiotoiminta Hämeessä täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Partiojohtaja Jari “Jasu” Nisula jatkaa omalla partiopolullaan Hämeen 100-vuotis juttusarjaa. Tervetuloa matkalle muistoihin matkan varrelta.

Partiota päädyin harrastamaan koulukaverin matkassa ekaluokkalaisena Tähti-laumaan. Omaan partiopolkuuni on paljon vaikuttanut koulukaverin isä Pitkäsen Pepe, alkuun myös ihan huomaamattani. Pepe toimi lippukunnanjohtajana tosi pitkään, järjestäen lukemattomat retket ja leirit. Itse tiedän toimineeni aivan liian pitkään myöhemmin lippukunnan johdossa.

Mieleeni on jäänyt sudenpentuna lipunnostot Kymen leirillä Nuoramen saaressa. Kymijoella sudenpentuna -80 luvulla kuulemani ote lippukunnan historiikista: “Leirimme päättäjäishetki aloitettiin laulamalla Kädet nostamme sinistä taivasta päin, jonka jälkeen leirin johtaja puhui päättyneen leiriajan johdosta. Vakavina seisoivat pojat viimeistä kertaa lippuaukealla. Eteemme nousi kysymys, saammeko ensi kesänä vielä näin kokoontua siniristilippumme ympärille?” Tämä silloin jo 40 vuoden takainen ajankuva historiikista oli kuin esihistorialliselta ajalta sudenpennun korvaan. Pian omasta ensimmäisestä leiristä on 40 vuotta aikaa, se kuulostaa nyt lyhyelle ajalle.

Varusmiespalveluksen jälkeen etsin itseäni partiokololta ja ajattelin että lippukunnanjohtajan pestiä voisin kokeilla ainakin hetken opiskelujen ohella. Parikymppisenä lippukunnanjohtajana sain tilausuuden johtaa lippukuntaa yhdessä nuorten kanssa. Innostus tekemiseen ohitti toisinaan osaamisen, kokemuksesta puhumattakaan, mutta kivaa oli. Noihin aikoihin opin partiolaisten olevan valmiita auttamaan. Kesäleiri onnistui mainiosti myös silloin kun leirin- ja lippukunnanjohtaja puuttui paikalta paikalta suuren osan leiristä. Leirin suunnitteluporukka on jäänyt samoihin aikoihin sattuneista ikävistä kokemuksista huolimatta mieleen hyvänä tiiminä. Tärkeänä osana leirien tekoa.

Olen partiossa päässyt tekemään monenlaisia pestejä. Erilaisiin yhteistyökuvioihin lippukunnassa liittyy usein vahvasti henkilökemiat, erityisesti pienillä paikkakunnilla. Yhteistyö taustayhteisön kanssa henkilöityy lippukunnissa usein sepon ja lpkj:n hekilökemioihin. Heillä joilla on suuri vastuu ylläpitäää ja kehittää yhteistyötä molempien osapuolten hyödyksi. Näin myös omana aikanani lippukunnan johdossa. Olen nuorisotyöntekijöiden kanssa johtanut sudenpentuja, minut on miltei heitetty kokoustiloista ulos ryhmäni kanssa ja toteuttanut leirejä ja retkiä. Myös hiljaiselon kausia puolin ja toisin on ollut, mutta myös paljon hyvää yhteistyön kehittämistä. Koen yhteistyön parhaimmillaan olevan avointa, kun yhdessä keskustellen neuvotellaan molempien osapuolten resurssit huomioiden asioista. Näistä esimerkkinä vaikkapa taustayhteistyösopimuksen keskustelut seurakunnan kanssa.

Kilpailut on kivoja. ”En osaa soittaa huilua enkä hypätä pituutta , valitsin partion harrastuksekseni”  tuumasi kilpailunvalvoja Kohaus 2002 partiotaitokilpailujen suunnittelun yhteydessä ja varmasti monesti muulloinkin. Kuuluuko kilpailemien partioon? Partiotaitokilpailuthan ovat oikeastaan toiminnallinen päiväretki, kisoihin osallistuminen on monelle jo voitto. Samalta viivalta löytyy kokeneempien partion harrastajien sarjoissa suunnistustrikoissaan kilapiluhenkisemmät osallistujat. Partio on tässäkin avoin kaikille ja ”kilpailemisen” saa jokainen osallistuja kokea haluamallaan tavalla. Kilpailujen järjestäminen tulee jatkossa tuntumaan minusta voitolle. Ainakin nyt 2021 sudenpentukilpailujen johtajana tuntuu tältä, kun kilpailu vaihtui etätapahtumaksi.

Mahti, Salpausselän Partiolaisten piirileiri 26.7.-3.8.2006 Evolla

Leirit ovat mahtavia paikkoja tutustua uusiin ihmisiin

Leirit ja erityisesti mahtavat leirit Evolla. Mahti 2006 leiristä tulee mieleeni esimerkki suosikki aiheestani pestaamisesta. Saapuneeseen sähköpostiin “voiskohan tuota lähteä johtamaan lippukunnanjohtajan kokemuksella…” voi vastata monella tapaa. Pestaamisessa on aina hyvä tuntea pestattava henkilö jollain tapaa vaikkapa laajojen verkostojen kautta. Joskus pestiin liittyvät keskustelut jatkuvat niin, että voidaan todeta “piirihallituksen melkein valinneen sinut jo pestiin”, näin taisi aikaana käydä minulle. En tiedä muita piirileirejä jotka olisi järjestetty niin saumattomalla yhteistyölllä kuin kesän 2006 Hämeen Ilves ja Sapan Mahti. Hämeen Leirinjohtaja Jussi Erkkilän kanssa teimme kaksi tosi onnistunutta piirileiriä, olihan ne toki aivan samaan aikaan ja tosi lähellä toisiaan.

Pestaamisesta ja vaikeuksista löytää tekijöitä, muistuu mieleen iloinen ja positiivinen partiolainen johon tutustuin piirileiri Mahdilla. Seuraava kohtaaminen oli lyhyesti puhelimessa hänen ilmoittautuessaan ehdolle piirihallitukseen, toimin tuolloin vaalitoimikunnassa. Olen tällaisessa pestissä yleensä aktiivinen osapuoli ja haen ehdokkaita , mutta tässä puhelussa jäi mieleen aktivinen pestiin hakija. Koitin pari vuotta tämän jälkeen pestata Tytti Lindroosia erääseen tapahtumaan, mutta keskustelu hiipui huomaamattani heti alkuun. Syykin selvisi piirinjohtajan isoihin saappaisiin ehdokasta julkistettaessa.

Roihulla 2016 hankintapäällikkö pestissä toimiminen oli mainio ensimmäinen oma finjamboree kokemus. Tarinoita riittäisi hämäläisestäkin partiosta valtavasti jaettavaksi. Projektipestit haluan nostaa esiin, lippukuntia ja tulevaa Kajoa ajatellen. Isommat tapahtumat kiinnostavat ja vetävät väkeä. Itsestään ei rekrytointia juuri tapahdu. Oli kyse sitten tekijöistä leireille tai lippukuntaan. Houkuttelevaan tapahtumaankin saat kysyä/hakea tyypit, kotoa, koulusta, töistä, kahvilasta, somesta, kirkosta, kadulta, metsästä. Kun kysyt kaikkia mukaan, niin aina joskus joku yllättää.

Partiourani ensimmäinen Ilves 2019-leiri jäi mieleeni kun toimin leiritoimikunnan resurssijohtajana. Itse Leiri oli mainio ja meillä oli upeita tyyppejä tekemässä rautaisella otteella leiriä sen jokaisella tasolla. Teemana oli aina ajankohtainen Tulevaisuus. Leirinjohtaja Jaakko Honkalan kanssa olimme tulevaisuus teemalla liikenteessä jo -98 ”Tee lippukunnalle Nettisivut”-kurssilla. Jaakon johdolla koodattiin Kymen Kotkille ensimmäiset nettisivut aikanaan.

Pestien kautta monenlaista osaamista myös aikuisena

Alueohjaaja pesti lähti monella tapaa erkoisesti käyntiin. ”Olisko mitään kivaa pestiä…” viestiin sain nopeasti ehdotuksen, joka kuulosti hyvälle. Kesti tovin eikä pestistä kuulunut mitään. Aikaisempaan kokemukseen luottaen ajattelin asioiden etenevän Hämeessä hitaammin, olihan piiriuudistuksen jälkeen piirin koko nyt jo paljon isompi kuin Mahti2016-leirin aikoihin ja matka piirihallitukseen byrokraattisempi ja pidempi. Tulihan se pestaajan kontakti kuitenkin sieltä aikanaa. Olen sittemmin huomannut ennakkoasenteeni isomman piirin byrokraattisuudesta vääräksi vaikka välimatkoihin en insinöörinä ole keksinyt ratkaisua.

Siiri Mertakorven kanssa on ollut ilo tehdä töitä Kymen Kotkissa.

Alueohjaajan pesti on ollut pesteistäni opettavaisin. Vertaistuki jota lippukuntien edustajat toisilleen jakoivat antoi monille uusia ajatuksia miten toimia omassa lippukunnassa. Lippukunnista eivät huolet ja hommat lopu. Haastavinta lippukunnanjohtajille oli valita ”paras neuvo”, kun aluekokouksen paikalla olijoilta löytyi poikkeuksetta useampia ratkaisuvaihtoehtoja kysyjälle tueksi. Yhdessä tehden näissäkin hommissa. Pestissä tutustui myös tosi moniin hienoihin tyyppeihin. Partiojohtajiin jotka toimivat muutamia vuosia lippukunnissa kehittyen itse ja kehittäen lippukuntaa. Paremmin tutustui ja samaistui pidempään omissa pesteissä viihtyneisiin partiojohtajiin. Hienoa että useimmat aluetapaamisissa samoihin aikoihin pitkään viihtyneet ovat myös päässeet partiossa eteenpäin uusiin haasteisiin.

Ansiomerkkitoimikuntaan minut innosti pestautumaan Perttu Wilman, jonka kanssa pestikahvit odottavat rajoituksettomia aikoja. Lippukuntia on kiva päästä tukemaan ja kannustamaan ansioituneiden huomioimisessa ja kiittämisessä. Kaikista lippukunnista löytyy palkitsemisen arvoisia tekijöitä. Kiitoksen esittäminen ansioituneelle partiolaiselle on hieno hetki myös kiitosten esittäjälle. Hämeen toimiva partiojohtaja parin vuoden takaa on jäänyt mieleen. Piirin reuna-alueilta voi tulla huomioiduksi omilla ansioilla, aktiivisuudella ja osaamisellaan kuten Siiri Mertakorpi Kymen Kotkista.

Pitkä matka, silti omalla paikalla

Partiossa on tapahtunut omalla matkalla Kymenlaaksosta Iitin Kausalasta Salpausselän piiristä Hämeeseen. Kymen Kotkat, Komeetat vartioni ja hämäläisen partiolaisen tunnistan myös itsessäni. Seuraavien sadan vuoden hämäläisille vinkiksi, uudistakaa rohkeasti toimintaa. Välttäkäähän ”Ylipitkiä” pestejä, joku muistaa minun kehoittaneeni.  Nuoret oppivat ottamaan vastuuta ja johtamaan kun saavat mahdollisuuden, tukea tekemiseen ja tilaa epäonnistua. Partiosta tekee hienon harrastuksen sen edullisuus, jäsenmaksuvapautukset ja osallistumis-stipendit madaltavat kynnystä osallistua. Pidetään siitä kiinni jatkossakin.

Parennetaan maailmaa ja hämäläistä partiota, kehitytään riippumattojohtajana, kannustetaan mentoroiden, muistetaan ansiomerkein,  yhdessä hyvien partioystävien kanssa. 

Jari “Jasu” Nisula
Partiojohtaja, Ansiomerkkitoimikunnan jäsen.
Pitkäaikainen Kymen Kotkien lippukunnanjohtaja ja monissa pesteissä toiminut partiojohtaja Salpausselän Partiolaisissa ja Hämeen Partiopiirissä. Pestit lippukunnasta Suomen Partiolaisiin on tullut tutuksi.