Pinnalla

Kerran Kotka – aina Kotka

Tampereen N.M.K.Y:n Kotkat perustettiin 1.6.1920. Tampereella oli tuolloin suuri tarve partiojärjestölle, joka olisi avoin kaikille pojille. Varhaisemmat poikalippukunnat Tampereella toimivat oppikoulujen suljettuina kerhoinaKoska Kotkat oli kaikille avoin, kasvoi siitä heti 1920-luvulla kaupungin suurin ja näkyvin lippukunta.  

Ensimmäiselle retkelle Kotkien Koira-vartio lähti perustamista seuranneena päivänä. Tarina kertoo, että matka taitettiin ”partiotahtiin”aina 50 metriä juosten ja 50 metriä kävellen. Retken aikana opeteltiin luonnossa havainnointia, tehtiin havumaja, paistettiin nuotiossa perunoita ja harjoiteltiin hengenpelastusta.  

Tampereella ja koko Suomessa Kotkista tuli partiotoiminnan uudistaja ja kehittäjä. Kotkien Laivue perustettiin jo vuonna 1922. Torvisoittokunnan toiminta alkoi vuonna 1927. Näiden molempien ideana oli tarjota haasteellista kehittävää toimintaa jo muutaman vuoden partiossa toimineille vaeltajaikäisille pojille. Tampereen ensimmäinen sudenpentulauma, alle 12-vuotiaille, perustettiin Kotkiin vuonna 1924.  

Tampereen Kotkat valmiina Yrjönpäivän paraatiin vuonna 1928.
Tampereen Kotkat valmiina Yrjönpäivän paraatiin vuonna 1928. Kuva on otettu tuolloisen puisen Puisto-Emmauksen eli Pamauksen, Hämeenpuisto 14:n, sisäpihalla. Tummansinistä partiopaitaa käyttivät ennen toista maailmansotaa juuri NMKY-taustaiset lippukunnat. Ajan tavan mukaan huivit aseteltiin kauluksen alle. Kuva: Tampereen Kotkien arkisto.

 

Kotkien innovaatioita olivat myös telttasauna ja Partiolaisten veriliitto -toiminta. Suomen ensimmäinen telttasauna kehitettiin Kotkien kesäleirillä legendaarisessa Niinisaaressa vuonna 1929. Idea saatiin lappalaisten kotasaunoista. Samana kesänä Kotkat pystyttivät telttasaunan myös Englannin Jamboreelle. Partiolaisten veriliitto – SPR:n veripalvelutoiminnan edeltäjä – syntyi Kotkien partiojohtaja Topi Katajan aloitteesta.  

1930-luvulla kasvaneen lippukunnan partiopojat jaettiin teemallisiin toimintaosastoihin, joita olivat mm. Kevytosasto, Melojat, Pioneerit ja Viestiosasto. Lippukunnan eri osastot toimivat osin varsin itsenäisesti ja niille kehittyi omia perinteitä ja kova keskinäinen kilpailu.  

Toisen maailmansodan aikaan lippukunnan toiminta jatkui erilaisia talkoita ja keräyksiä suorittaen. Niinisaaressa pidettiin pitkiä talkooleirejä, joiden ohjelmana oli auttaa työvoimapulasta kärsiviä alueen maatiloja. Sotilaina kuoli 42 lippukunnan ”poikaa”.  

Sotien jälkeen Kotkat kasvoi yli kolmensadan aktiivisen jäsenen suurlippukunnaksi. Toimintaa kehittivät NMKY:n aktiiviset ja lahjakkaat nuorisosihteerit, jotka yleensä olivat lippukunnan omia kasvatteja. Kun Hämeenpuiston puinen vanha Puisto-Emmaus purettiin ja nykyinen kivinen ”Pamaus” rakennettiin samalle paikalle, toimivat Kotkien osastot hajaantuneina ympäri kaupunkia itsenäisten lippukuntien tavoin.  

1950-luvun alussa suomalaiseen partioon vakiintui ”kovan partioinnin” käsite – sanaparista tuli osa Kotkien identiteettiä. Eräretkeily, vaellukset Lappiin ja partiotaitokilpailut otettiin tosissaan. Partiotaitokisoissa Kotkista tuli Suomen ylivoimaisesti menestynein lippukunta. Perinteistä Leon Lenkkiä alettiin järjestää Kotkien toimesta. Kilpailu on nimetty Kotkien perustajan Leo R. Böökin mukaan.  

Tampereen Kotkien pt-kisavartio 1950-luvulta
Tampereen Kotkien pt-kisavartio 1950-luvulta. Kotkat tunnetaan Suomessa erityisesti PT-kisalippukuntana. 1950-luvulla lippukunnan joukkueet voittivat suomenmestaruuksia myös nuorten yleisissä suunnistuskisoissa. Kuva: Tampereen Kotkien arkisto.

 

Kotkat oli – ja sitten oli pitkä väli – ja muut lippukunnat tuli perässä.

muistelevat yli kahdeksankymppiset entiset partiopojat lapsuuttaan Kotkissa. Partioparaateissa Kotkien marssiosastoon saattoi kuulua jopa 250 partiopoikaa. Kun muista lippukunnista siirtyi partiolaisia Kotkiin, laitettiin tulokkaat suorittamaan luokkamerkit uudelleen – Kotkien johtajille eivät muiden lippukuntien suoritukset kelvanneet.  

Partioliikkeen uudistuessa 1970-luvulla Kotkissa asennoiduttiin SP:n silloisia uudistuksia vastaan perinteiselle ”ruskealle” linjalle. Lippukunnassa oltiin huolissaan partion muuttumisesta liian kesyksi ja lapselliseksi. Valittu linja osoittautui oikeaksi Kotkien selviytyessä partion vaikeista vuosikymmenistä toimivana ja väkirikkaana.  

Kotkien toimintaan on kaikkina vuosikymmeninä kuulunut tietty omanarvontunto ja kova näyttämisen halu. Yhdistettynä poikamaiseen kujeiluun ja rankkaan fyysiseen toimintaan yhdistelmä on ollut toimiva. 2000-luvulla on tietoisesti kehitetty uusia toimintamuotoja ja pohdittu, millainen toiminta on nykyajan pojille kiehtovaa ja riittävän haastavaa.  

Kotkien 100-vuotisjuhlavuoden suunnitelmat ovat koronavirustilanteen vuoksi jouduttu miettimään uusiksi. Kesäkuun alkuun suunniteltu pääjuhla siirtyy syksylle. Niinisaaren juhlakesäleirin kohtalo on vielä epäselvä. Muutokset koskevat isoa porukkaa – tilaisuuksiin odotettiin jopa satoja nykyisiä ja vanhoja Kotkia. Juhlavuoden historiajulkaisu tietysti ilmestyy suunnitelmien mukaan. Toiminnan seuraava satavuotinen aloitetaan poikkeusajasta huolimatta hyvistä lähtökohdista.