YRJÖTTÄÄKÖ?

Partioviikolla me partiolaiset tuomme tavallista enemmän esille partiolaisuuttamme; hienoa harrastusta, tapaa elää ja arvopohjaa, jota toimintaan liittyessämme lupaamme noudattaa. Kuka minkäkin ikäisenä lupauksensa antaa ja miten sen toteuttaakaan – yhtä kaikki partio kasvattaa. Partion suojeluspyhimyksenä on Pyhä Yrjö, jonka tarina on kaikille tuttu ja monin tavoin eri vuosina varioitu eri tilanteissa. Yrjön päivä osuu partioviikolle ja sitä juhlistetaan monin tapahtumin! Itse en tänä vuonna osallistunut Yrjön päivän tapahtumiin, mutta mietin paljon tarinaa: totta tai tarua, niin kiehtova juttu se on! Mieleeni tupsahti, että minuahan Yrjöttää!

Nykysuomi on sellaista, että sitä saa venyttää ja vanuttaa. Jos haluan toimia kuten Pyhä Yrjö, voin vääntää sen Yrjöttämiseksi. Eikö niin? Haluaisin toimia kuten Pyhä Yrjö, jolloin tekisin suuren hyvän työn ja pelastaisin pulassa olevia. En siksi, että saan siitä itselleni jotain palkkiota, mainetta, kunniaa tai maallista hyvää. Vaan siksi, että minä voin tai minä osaan. Minua siis Yrjöttää.

Olen ihan tavallinen suomalainen, keski- ikäinen nainen, jolla on perhe, työ ja partio. Kokonainen elämä iloineen ja suruineen. Miten siinä sitten Yrjötetään? Kun välillä on ihan solmussa arjen kanssa, eikä oikein tiedä, miten hunajan okaasta nuolisi. Tulin siihen tulokseen, että Yrjöttää voi monenlaisissa mittakaavoissa.

Se tarkoittaa, että tahdon tehdä parhaani. Se tarkoittaa, että tavoittelen kehittymistä ihmisenä. Pyrin hahmottamaan kokonaisuuksia, olemaan ajattelematta asioita vain minun näkökulmastani ja olemaan oikeasti avoin! Siinähän sitten perustelen tekemisiäni itselleni ja toisille, kasvan ja kehityn. Vaikka välillä olisikin sellainen pala kurkussa, että yrjöttää.

Suomen Partiolaisten kampanja Yhdessä Parempi Maailma kuvastaa kaikkea tätä. Pienet hyvät teot kasvavat pienistä puroista suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Mielestäni kampanjan ytimen voi sanoa toisinkin: välitän vähän enemmän. Välitän siis vähän enemmän läheisestäni, yhteiskunnan asioista ja ympäristöstäni – ohjatkoon Yrjö sitä esimerkillään. Vaikka valinnoilleni onkin perustelu, niin näenkö toisen näkökulman ja kunnioitanko sitä? Miten? Otanko tarvittavat askeleet lähemmäs yhteistyötä ja –ymmärrystä sen kaikilla tasoilla?

Oletko valmis? Minä olen valmis! Valmis pitämään kiinni lupauksestani, valmis tekemään hyviä tekoja, valmis pyrkimään parempaan. Ja varma siitä, että näillä eväillä jätän jälkeeni pikkuisen paremman maailman.

Tanja Lumiala-Huokuniemi
Viestintäryhmän puheenjohtaja, piirihallituksen jäsen