Reissu kuvina

Piirihallituksen kanssa päätimme, että kuvaamme Reissu2015 omin silmin ja teemme niistä blogin. Usein kulissien takana moni asia näyttää erilaiselta, kuin osallistujan. Kuinka ollakaan, kamerat ja puhelimet olivat täynnä iloa ja riemunkiljahduksia, aivan kuten Reissu2015 näytti Instagramissa ja facebookissa lippukuntien sivuilla ja osallistujien postauksissa. Koitin tähän blogiin koota muutamia tunnelmapaloja päivästä.

Toimiston väki saapui jo kahdeksan aikaan Koskipuistoon laittamaan paikkoja kuntoon lähtöselvitystä varten. Pikku hiljaa tämän jälkeen tekijöitä alkoi saapua läheltä ja kaukaa. Ensimmäinen kohtaaminen oli aamulla ansiomerkkitoimikunnan kanssa, kun sovittiin merkkienjaon työnjaosta.

Yli 90 ansiomerkinsaajaa oli vastaanottamassa huomionosoitustaan. Piirihallitus otti paikkansa merkkien jaossa.

Puheessani lähtöselvityksessä minulla oli mahdollisuus sanoa muutama sana ansiomerkkien saajille. Ne lukuisat sadat, ellei jopa tuhannet työtunnit joita nuoret ja aikuiset ovat partiossa viime vuosina tehteen ansaitsevat kiitoksen. Ilman kaikkien vapaaehtoisten suurta panostusta, ei meillä oisi mahdolisuutta tarjota laadukasta harrastusta näin monelle. Yksi vapaaehtoistyön kiitoksen tunnustus partiossa on ansiomerkki. Ansiomerkki on aina ansaittu ja toivon, että jokainen merkin saanut voi kantaa sitä ilolla ja ylpeydellä. Olkoon ansiomerkki myös kannustus jatkamaan partiopolulla eteenpäin.

 

Lähtöselvityksessä oli mahtava tunnelma. Musiikista vastasi täällä Mansesteri, joka räppäsi reippaita tahteja auringonpaisteessa. Reissu2015-tiimi oli tehnyt hyvää työtä tehdessään paraatijuhlasta tänä vuonna hieman erilaisen. Teema oli vahva, me todella olimme Reissulla. Päästiin yllättään myös muuan Henna ja laulamaan hänelle Suomilove-hengessä onnittelulaulu. Kuinka useasti sinulle on 4000 henkeä laulaunut onnittelulaulua?

Lippulinna johdatti joukkoa paraatissa. Tässä olisi meidän piirissä vielä tekemistä, jotta saataiisiin joka lippukunnasta vähintään yksi lippulinnaan mukaan. Tällöin saataisiin satapäinen lippulinna juhlistamaan paraatia. Se, jos mikä olisi komea näky ja monelle lipunkantajalle todellinen kunniatehtävä. Olisiko tässä ensivuodelle haaste?

Itse sain johtaa joukkoja heti lippulinnan takana. Oli pakko ottaa myös yhteiskuva piirinlipunkantajan kanssa. Onneksi paikalla oli järkkäri Juspe, joka nappasi meistä kuvan ja kertasi vielä millaiset välimatkat pidetään :)

Paraatin vastaanotti Maria Markkula, joka on Tampereen lastenparlamentin puheenjohtaja. Aiemmin toukokuussa Ella Huokuniemi teki hänestä piirin kotisuvuille haastattelun, olethan lukenut sen? Oli mahtava piristys saada nuori ja innokas partiolainen vastaanottamaan paraatia. Maria oli täynnä intoa ja tarmoa. Hänestä kuullaan vielä monesti!

Mukana vastaanottamassa oli luonnollisesti koko paikallepäässyt piirihallitus, toiminnanjohtaja Tommi, Hämeen partiosäätiön varapuheenjohtaja Kaija Rinne, Tampereen pormestari Annakaisa Ikonen sekä joukko kutsuvieraita. Meillä oli todella paraatipaikka seurata paraatia. Täytyy tunnustaa, etten muista koska viimeksi olisin nähnyt näin paljon panostusta lippukunnilta. Oli hattuja, vene, viirejä, huiveja, puffeja, liekkejä, suunnistajia, Teiskon maamerkki Lehmä, Lohikäärme, nalleja ja vaikka mitä yhtenevää vaatetusta. Mahtavaa heittäytymistä ja panostamista. Kaiken kaikkiaan paraati näytti ja kuulosti hyvältä! Ehkä paremmalta kuin koskaan ennen. Jos tämä ei tuo kesää Tampereelle, niin ei mikään!

Reissu ei suinkaan päättynyt Hämeenpuistoon. Ilottelu jatkettiin hurvittelun merkeissä Särkänniemessä. Vierailtiin koiramäessä ja delfinaariossa. Tutuksi tuivat vihaiset linnut ja vauhtimato. Hurjimmat meistä kävi useammassa huvilaitteesa riekkumassa. B-P:tä etsittiin ja useimmat meistä taisi sen bongata, samoin kuin ottaa Roihu-tatskat keskusaukiolla. Riemu oli Särkänniemen lavalla ylimmillään, kun Tytti pääsi palkitsemaan Löytöretki-kisan parhaita.

Särkänniemi oli täynnä monenlaista tekemistä ja tapahtumaan. Tiettävästi myös ainakin yhdet nappulatkin jaettiin. Mikko sai ohjaajaltaan Upilta Kolmiapila-Gilwell-kurssin tunnukset missäpä muualla kuin lintujen seurassa. Mikko oli viime kesänä kurssilla ja työsti johtamisharjoituksena useiden lippukuntien yhteisleiriä.

Päivä meni ihan liian nopeasti. Illalla kotiin palattuani jalat olivat kävelemisestä kuin spaghettia ja posket naurusta ja hymyilemisestä kipeät. Illalla oli pakko vielä tutkia somea ja katsella tunnelmakuvia. Vielä pitkin viikkoa on voinut päästä mukaan Reissu-fiiikseen kuvia katsellessa. Seuraavan Reissun ideointi on jo käynnissä...

Kiitos Reissu2015-tiimille huippuhauskasta seikkailusta!

Kuvakollaasin kokoajana
Riina
piirinjohtaja