"Meidän pitää myydä unelmia."

Kuva: Annika Jouhki

Partiossa tunnutaan potevan ikuista pulaa aikuisista. Niistä vapaaehtoisista, joihin toimintamme aikalailla nojaa. Minä ja noin 50 muuta olimme ratkomassa tuota partion suurta ongelmaa viime sunnuntaina partioasemalla.

Partion ulkopuolista mielipidettä kuulimme Lari Karreiselta, joka kannusti ja kehui meitä partiolaisia yleisesti siitä, kuinka hyviä olemme rekrytoimaan vapaaehtoisia. Vaikka nykyään kilpailu vapaaehtoisten ajasta on kovaa, olemme onnistuneet siinä järjestönä. Mutta ainahan meillä on kehittämistä asiassa. Suurimmiksi synneiksemme nousivat tutut asiat eli se, että kaadamme liian isoja vastuita uusin aikuisten niskan ja uuvutamme heidät. Emme malta odottaa, että harrastus on imaissut ihmisen mukaan ja kasvata vastuita pikku hiljaa, kunnes ihminen on viimeistä hiuskarvaa myöten mukana partiossa.

Pohdimme myös niitä kriteerejä, jotka ovat tärkeitä lippukunnalle, joka on ottamassa uusia aikuisia vastaan. Tärkeimmiksi asioiksi nousi halu ja kiinnostus ottaa uusia aikuisia mukaan sekä ymmärrys siitä, että uudet aikuiset vaativat myös lippukuntaa sopeutumaan ja ottamaan heidät mukaan toimintaan avoimin mielin. Vapaaehtoisillekin mietimme kriteerejä, mutta loppujen lopuksi totesimme, että kriteeristö on parasta pitää matalana, jotta oikeasti saisimme myös niihin ei-niin-pieniin hommiin riittävästi kiinnostuneita.

Itselleni päivän aikana nousi muutamia ajatuksia mieleen. Osin sen keskustelun pohjalta, jonka kävin sellaisen harvinaisen ihmisen kanssa, joka on aloittanut partion aikuisena vain omasta kiinnostuksestaan. Olemme kaiken tämän ”paras vapaaehtoistyöpaikka”-kampanjoinnin aikana unohtaneet sen, että partio on meille aikuisillekin ihan vain harrastus ja että yhdessäolo ja hauskanpito on ehkä se juttu, jolla meidän pitäisi myydä partiota niille, jotka kaipaavat muutakin kuin työtodistusta vapaaehtoistyöstä. Kuten Lari Karreinen sanoi: "Meidän pitää myydä unelmia."

Meille, jotka olemme joko matkalla ohittamaan tai ohittaneet tuon nuoren aikuisen ikärajan, taitaa tuo hauska harrastaminen ja uusien asioiden oppiminen hyvässä seurassa olla tärkeämpää. Minulle partiossa todella tärkeää on se, että saan tehdä niitä asioita, joita en muuten tekisi. Saan kokea haasteita ja seikkailuita hyvässä seurassa sekä oppia uutta joka päivä. Siinä sivussa toimin kasvattajana, mahdollistajana, osallistujana, osaajana, tukijana, kouluttajana, ohjaajana ja joskus hiukan johtajana.

Anna-Lea Nissi
kehitysministeri