Ensimmäistä kertaa syyskokouksessa: ”Erittäin sekava, tavanomaista suurempi yhdistyksen kokous"

En oikein osannut odottaa, mitä tulisi vastaan, kun lauantaiaamuna puoli kymmenen lähdin Ruutanasta kohti Tampereen yliopistoa piirin syyskokoukseen. Varmuudella tuttuja oli oman lippukunnanjohtaja ja apulaisjohtaja sekä Tanja. Yllättäen yliopistolla törmäsin Sampo- kurssilta tuttuihin kouluttajiin ja varsinkin Sampokurssilla olleisiin kurssilaisiin. Pikaisen kuulumisten vaihdon jälkeen suuntasin kohti kahvipöytää ja sen jälkeen lippukunnan kanssa ilmoittautumaan kokousedustajiksi. Kokouksen alkuun oli merkitty piirin palkitsemistapahtuma, jossa palkittiin ansioituneita partiolaisia. Näin uutena partiolaisena hieman erikoinen paikka tapahtumalle, sillä yleensä yhdistysten yleiskokoukset pyritään viemään läpi mahdollisimman nopeasti.

Kokous alkoi ja normaalit alkutoimenpiteet suoritettiin. Puheenjohtajan ja sihteerin valinta oli mietitty valmiiksi, joten kokousedustajat eivät siihen vaikuttaneet. On tietenkin huomioitava se, että sujuvan kokouksen läpiviemiseksi tarvitaan hyvä puheenjohtaja.  Ensimmäisenä päätettävänä juttuna oli sääntömuutokset. Hallituksen ehdotukset menivät läpi esitetyssä muodossa. Asiasta käytiin keskusteluja,  mutta lievästi jäi valmiiksi nuijitun asian maku suuhun. Toimintasuunnitelmassa oli hienoja kohtia ja suuria linjoja siitä, miten saadaan lisää jäseniä ja miten saataisiin sudenpennuista alkaneet partiolaiset pysymään partiossa myös haasteellisessa teini-iässä. Vähemmän keskustelussa painottui se, miten saadaan päteviä aikuisia vetäjiä sudenpentu- ja seikkailijaryhmille. Monessa lippukunnassa jäsenmäärän nostaminen ja uusien sudenpenturyhmien muodostamisen esteenä on ryhmiä vetävien aikuisten huutava puute, varsinkin poikaseikkailijoiden kohdalla aikuisten ja erätaitoisten miesten puute. Vaeltajakauden lopettavien nuorten miesten mielenkiinto kohdistuu tässä vaiheessa armeijaan, opiskeluun, työpaikan etsimiseen sekä perheen perustamiseen. Edellä mainituista syistä piirin ja jopa Suomen Partiolaisten tulisikin kohdistaa jäsenhankintaa myös vanhempaan, erätaitoiseen ikäpolveen.

Budjettikohdan käsittelyssä jäi päällimmäisenä mieleen se, että kokouksessa esitetyt luvut poikkesivat täysin ennakkoon jaetusta budjettiesityksestä. Tätä ero pyrittiin selittämään sillä, että jotain lukuja oli yhdistelty esitystä varten. No, katsotaan sitten vuoden 2016 kevätkokouksessa, miten tuo budjettiesitys korreloi toteutuneeseen tilinpäätökseen. Henkilövaaleista jäi mieleen se, että ns. mustahevosen mahdollisuudet tulla valituksi hallitukseen on todella vaikeata.  Loppukokouksessa ei tapahtunut oikeastaan mitään ihmeellistä, eikä kokoukselle ollut esitetty mitään muita asioita käsiteltäväksi.

Kokonaisuudessaan kokouksesta ja piiritoiminnasta tältä osin jäi kuitenkin hyvä ja toimiva kuva! Kuitenkin puhutaan siitä, että 99% työstä perustuu vapaaehtoisuuteen.

Loppukaneettina voisin todeta, että kun olen annettavani antanut lippukunnalle, niin ei ole sanottua, ettenkö voisi jatkaa tekemistäni piiritasolla ja jopa valtakunnan tasolla.

---

Näin kirjoittaa huhtikuussa partioon liittynyt aikuinen Kari Kälviäinen kokemuksestaan Hämeen Partiopiirin  syyskokouksen jälkimainingissa!  Piirihallituksen jäsenenä ja paikalla olleena – mykistyn, kunnioitan ja  toivotan tervetulleeksi partioon! Niin Karin kuin kaikki tulollaankin olevat aikuiset!

Vapaaehtoistyö partiossa on antoisaa - hienoa, että Pihalla- blogissa vuoroni vie partiossa uusi aikuinen!

Tanja
Viestintäministeri